Päivi Soini

Poikamme Simo syntyi Lohjan Aluesairaalassa 19.1.2001

Tiistai 16.1.2001

Tiistaina 16.1.01 yöllä seurasin taas supistuksia. Tällä kertaa ne alkoivat jo 1.30. 3.30 soitin Lohjan äitipolille ja kysyin mitä pitäisi tehdä ettei tule turhaa reissua. Kätilö sanoi tervetuloa ja katsotaan joko synnytys on käynnistynyt vai antaisivatko he lääkettä kipuihin jotta pystyisin nukkumaan. 4.30 olimme Lojalla ja samantien otettiin KTG. 5.30 olimme perhehuoneessa valmiina nukkumaan. Sitten uniapu eli piikki peffaan - Tramalia muistaakseni - ja höyhensaarille.

Aamiaisen jälkeen otettiin taas KTG, jossa näkyi mielenkiintoisia pitkiä suppareita. Lääkäri ehdotti että yrittäisin nukkua seuraavankin yön dropeilla ja keskiviikkona käyrättäisiin taas. Iltavuoron kätilö kertoi että päivystävän lääkärin mielestä voisin saada käynnistysapua kun suppareita kerran on lähes koko ajan. Jipii, joku luki mun ajatukset! Päätin kuitenkin yrittää levätä sillä viimeisen viikon ajan olen nukkunut noin 3 tuntia/yö. Kätilö otti pari käyrää illan mittaan ja taas pitkät supistukset aiheuttivat ihmetystä.

Keskiviikko 17.1.2001

Yön sain nukuttua niin hyvin kuin sairaalassa voi. Keskiviikkona ei tapahtunut mitään koska synnytyssalikätilöllä oli liian kiire.

Torstai 18.1.2001

Torstaina ryhdyttiin tositoimiin. Geeli laitettiin 9.45 ja sitten taas käyrään. Synnärikätilö suositteli kävelyä sairaalan ympäri ja sepä teki hyvää. Masu oli pinkeä koko ajan. Klo 15 geeliä lisättiin ja supistukset lisääntyivät entisestään. Yksi mammajoogassa neuvottu asento osoittautui ylivoimaisen mukavaksi. Hieman myöhemmin siirryimme synnytyssaliin ja pääsin ammeeseen. Ammeessa löhöily poisti supparikivut täysin - ihana paikka. Tunnin välein otettiin käyrä, joka näytti taasen hyvältä. Kohdunsuu oli 3 cm auki (vasta). 22.30 kätilö laittoi ensin tipan varmuuden vuoksi ja sitten anestesialääkäri laittoi epiduraalin. Epiduraali vaikutti melkein heti minulla ja olo oli taas kivuton. Epiduraalista tuli jännittävä kutka, jota ei voinut raapia. KTG:ssä näkyi Simon sykkeen laskua supistusten jälkeen, joten kätilö konsultoi päivystävää lääkäriä. Supistukset lopetettiin taas yöksi eli piikki peffaan ja höyhensaarille. Mieheni nukkui perhehuoneessamme ja minä synnytyssalissa. Kätilö ei antanut yöpalaa varmuuden vuoksi ja niin yritin nukkua nälkäisenä huonoin tuloksin.

Perjantai 19.1.2001

Aamulla supistukset lisääntyivät. Mieliala koheni kun sain aamiaisen. 10.15 laitettiin taas geeliä. Lounaan jälkeen supistukset muuttuivat kovin kivuliaiksi ja 12.45 kalvot puhkaistiin - viimein edistystä. Klo 13 epiduraalia lisättiin samoin 16.30. Kohdunsuu oli 4,5 cm auki. 16.30 laitettiin myös supistuksia voimistava tippa. Klo 18 tunsin outoa painetta ja pyysin kätilöä tutkimaan kohdunsuun. Yllättäin se olikin 10 cm auki. Sain harjoitella ponnistamista noin puoli tuntia ennen tositoimia. Ponnistusvaihe kesti 61 minuuttia. Loppuvaiheessa kimpussani oli kolme kätilöä, joista 1 painoi vatsanpäältä ja 2 auttoi alhaalta. Viimeisillä voimillani päätin ponnistaa vielä pari kertaa kunnolla - periksi ei anneta periaatteella - sillä imukuppisynnytys ei innostanut. Viimein sitten ponnistukset toivat Simon sen verran tiukan kohdan yli että välilihan leikkaus helpotti ja loppu sujui helposti ja sain Simon rinnalleni köllöttämäään. Istukka irtosi pian ja yksi kätilö ompeli välilihan sekä repeämän. Samalla isä sai kylvettäää uuden tulokkaan. Pisteitä lapsemme sai 9/10, väri laski. Suihkuun en jaksanut raahautua, joten kätilö pesi minut sängyllä. Sitten pääsimme pois synnytyssalista. Leponurkassa saimme kaffet/teet & konjakkia ja herkulliset leivät. Lepohetken jälkeen menimme huoneeseemme Simoa ihastelemaan.